Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa kiinteistön omistajaa, haltijaa sekä toiminnanharjoittajaa osaltaan ennaltaehkäisemään tulipaloja ja muita onnettomuuksia sekä mahdollistamaan sujuva ja turvallinen pelastus- ja pelastautumistoiminta. Pelastuslain velvoitteet koskevat jokaista kiinteistöä riippumatta siitä, onko kyseessä toimitila-, liike- vai asuinkiinteistö.
Pelastuslaissa säädetään vähimmäisvaatimukset, joista velvollinen voi lähtökohtaisesti poiketa toiminnassaan vain vaatimukset ylittäen. Lisäksi kiinteistön omistajan, haltijan sekä toiminnanharjoittajan on kunkin osaltaan harjoitettava myös pelastuslain mukaista omatoimista varautumista. Omatoiminen varautuminen edesauttaa pelastuslain vaatimusten täyttämistä, mutta myös parantaa merkittävästi kiinteistön toimitila- ja henkilöstöturvallisuutta.
Keskeisenä osana omatoimista varautumista ovat säännölliset omaehtoiset arvioinnit, jotka mahdollistavat kehityskohteiden tunnistamisen hyvissä ajoin.
Lakisääteiset palotarkastukset, onko kyse päällekkäisestä arvioinnista?
Pelastusviranomainen valvoo pelastuslain (379/2011) vaatimusten täyttymistä tarkastuskohteessa säännöllisillä palotarkastuksilla. Nykyisessä pelastuslaissa 379/2011 ei enää säädetä palotarkastuksille yksiselitteisiä määrävälejä, vaan palotarkastuksia suoritetaan riskiperusteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kiinteistön koko ja toiminta vaikuttavat pelastusviranomaisen päätökseen palotarkastusten määräväleistä.
Palotarkastuksia voidaan tehdä esimerkiksi vuosittain, viiden vuoden välein, taikka vielä harvemmin, mikäli pelastusviranomainen on riskiarviossaan todennut, ettei kiinteistön käyttö aiheuta tavallista suurempaa vaaraa palo- ja pelastusturvallisuudelle.
Erityisesti asuinkiinteistöjä koskevat palotarkastukset suoritetaan nykyisin pääasiassa pelastuslaitoksen postittamin omavalvontalomakkein, minkä vuoksi päävastuu tarkastuksen suorittamisesta on kiinteistön omistajalla tai haltijalla.
Viranomaisen suorittamien ja velvoittamien palotarkastuksien väliaikana on kuitenkin tärkeää olla tietoinen kiinteistönsä palo- ja pelastusturvallisuuden tilasta. Näin voidaan myös välttyä ikäviltä yllätyksiltä palotarkastuksessa. Kiinteistön palo- ja pelastusturvallisuuden varmistamiseksi on suositeltavaa suorittaa säännöllinen omaehtoinen arviointi, riippumatta kiinteistön käyttötarkoituksesta.
Omaehtoinen arviointi, mitä tulisi huomioida?
Palo- ja pelastusturvallisuuden omaehtoisessa arvioinnissa on suositeltavaa tarkastaa ainakin
- - Kiinteistön pelastussuunnitelma
- - Poistumis- ja pelastustiet sekä palokuorma
- - Palo- ja pelastuslaitteet (”pelastustoimen laitteet”)
- - Paloilmoitinjärjestelmä
Kiinteistön pelastussuunnitelmaa arvioitaessa on erityisen tärkeää huomioida suunnitelman ajantasaisuus. Hyvä pelastussuunnitelma pohjautuu kiinteistön ajantasaiseen riskienarviointiin, ja tarjoaa konkreettiset toimintaohjeet sen perusteella tunnistettuihin onnettomuus- ja vaaratilanteisiin. Lisäksi pelastussuunnitelmassa olisi suositeltavaa nimetä vastuuhenkilöt onnettomuus- ja vaaratilanteessa toimimiseksi; esimerkiksi kuka vastaa evakuoinnista missäkin kiinteistön osassa.
Poistumis- ja pelastusteiden osalta keskeisintä on niiden esteettömästä kulusta huolehtiminen. Poistumis- ja pelastusteillä mahdollistetaan kiinteistössä oleskelevien turvallinen poistuminen ja pelastaminen vaaratilanteen sattuessa. Omaehtoisen arvioinnin yhteydessä on suositeltavaa tarkastaa myös poistumisteiden asianmukainen merkintä ja valaistus. Poistumisreiteistä voit lukea lisää tästä.
Palokuormalla tarkoitetaan sellaista materiaalia, joka tulipalotilanteessa lisää palon edellytyksiä. Esimerkiksi asuinkiinteistöissä tällaista palokuormaa voivat olla porraskäytävään jätetyt lastenvaunut. Helposti syttyvän materiaalin säilyttäminen on pelastuslain (379/2011) nojalla kiellettyä ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla ja sen välittömässä läheisyydessä siltä osin, kun sen voidaan katsoa aiheuttavan tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa taikka vaikeuttavan tulipalon sammuttamista. Tämän vuoksi esimerkiksi jäteastioille- ja katoksille suositellaan turvaetäisyyttä, joka on useimmiten 8 metriä rakennuksesta.
Palo- ja pelastuslaitteisiin katsotaan kuuluvaksi sellaiset laitteet, joilla varoitetaan vaarasta tai voidaan helpottaa sammutus- ja pelastustyötä. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi alkusammutusvälineet ja palonilmaisulaitteet. Myös paloilmoitinjärjestelmän kunto ja elinkaaren vaihe on suositeltavaa tarkastaa säännöllisesti, jotta tarvittavat uusimis- ja korjaustoimenpiteet voidaan tunnistaa hyvissä ajoin. Edellä mainittujen lisäksi myös väestönsuojien laitteet ja varusteet kuuluvat pelastuslaitteisiin. Väestönsuojista ja Seclionin VSS-palveluista voit lukea lisää tästä.
Tilaa kiinteistön palo- ja pelastusturvallisuuden arviointipalvelu Seclionilta
-
Seclionin asiantuntijat arvioivat kiinteistösi palo- ja pelastusturvallisuuden tason ammattimaisesti ja kustannustehokkaasti. Arvioinnin avulla saat selkeän kuvan kiinteistön palo- ja pelastusturvallisuuden nykytilasta sekä suosituksen mahdollisten korjaustoimenpiteiden priorisoinnista. Arviointipalvelu toimii osana pelastuslain mukaista omatoimista varautumista.
Jos haluat keskustella lisää asiasta asiantuntijan kanssa, voit varata maksuttoman palaverin sinulle sopivalle ajankohdalle tai täyttää yhteydenottolomakkeen: